Turku tunnetaan vilkkaana kauppapaikkana jo rauta-ajalta alkaen, jolloin Aurajoen rannoille purjehtivat kaupantekoon erityisesti baltit, ruotsalaiset ja novgorodilaiset kauppa-alukset. Itämeren keskeisimpien satamakaupunkien joukkoon Turku nousi 1200-luvulla, jolloin hansakauppiaiden koggit hallitsivat silloisen jokisataman maisemaa.
1600-luvulla tervakauppa ja siihen liittynyt hollantilaispurjehdus laajensivat Turun kauppayhteydet Pohjanmerelle. 1700-luvulla Turusta vietiin lautatavaraa, tervaa ja rautaa Välimerelle asti tuoden sieltä̈ suolaa, tupakkaa, sokeria ja viinejä̈. Purjealusten valtakauden jälkeen astuivat kuvaan höyryalukset, joilla alkoi säännöllinen liikenne Tukholmaan jo 1830-luvulla.
Turun satama on tunnettu kauppapaikkana ja Suomen porttina Itämeren yli jo vuosisatojen ajan.
Skandinavian liikenteestä muodostui vähitellen Turun sataman laivaliikenteen pääsuunta varustamojen tuotua reitille uudentyyppiset autolautat 1960–70-luvuilla. Liikenteen vilkastuminen mahdollisti samalla sataman kehittämisen nykyaikaiseksi palvelusatamaksi, joka matkailuliikenteen lisäksi palvelee myös suomalaisen elinkeinoelämän logistisia tarpeita.
